Olit mulle koira sä rakkahin,
sitä aikaa ei voi saada takaisin.
En pyydä sua luokseni tulemaan,
siellä missä on hyvä, ole siellä vaan.
Sinä tulit suoraan sydämeen,
sinä toit lohdun murheeseen.
Sinä olit pieni, mutta silti suuri niin,
jäät luokseni ainiaaks ajatuksiin.
Nuku rauhassa pieni koiraenkeli,
joka siipiään maailmassa kokeili.
Lennä takaisin koirien maailmaan,
sinne mistä tulitkin aikoinaan.
On ikävä suuri ja loputon,
mut sinun onnesi yksin tärkeintä on.

Jossakin ylhäällä hoveissa taivaan
koiraenkeli pieni odottaa
ei enkelten kanssa leiki se lainkaan
vaan yksin portille istahtaa.
"Pian emäntä saapuu, tiedän sen
ja minulle huutaa kutsuen".

Muut enkelit kulkevat ohitse sen
matkalla luo valtaistuimen
se katsettaan luo niihin suruissaan
ja yhä odottaa portillaan.
"Mä tiedän, että jos odotan,
mua emäntä kutsuu, kutsuuhan?"

Ja emäntä alhaalla päällä maan
istuu nojatuolissaan
unohtaa joskus ja hiljaa kuiskaa
"On koira poissa, ei hännänhuiskaa."
Koiraenkeli korviaan höristää
ja unissaan muistaa emäntää.

Ja kun emäntä viimein tultuaan
ulkopuolella odottaa vuoroaan
hän kuulee tutun haukunnan
pienen koiraenkelin rakkahan...